eräs pieni seikka
Eräässä keskustelussani ketun kanssa tämä huomautti, että monet ihmiset eivät tunnu ottavan yhtä seikkaa huomioon - nimittäin sitä että lapsemme on vasta kohta kaksivuotias.
Ihmiset tuntuvat mieltävän että me pyrimme "pimittämään lapselta sukupuolen olemassaolon" ja jollain tapaa "kasvattamaan lapsen tynnyrissä" niin kauan kuin vain mahdollista.
Väitän että tässä vaiheessa ja tähän mennessä sukupuoli ei ole ollut akuutti kysymys ja lasta on ollut mahdollista kasvattaa "sukupuolineutraalisti".
Kun - ja sanon nimenomaan kun - lapsi alkaa ajatella asioita enemmän sukupuolen kautta ja rakentaa sukupuoli-identiteettiä, asioihin on suhtauduttava toisin. Silloin kuvaan astuu malli joka lienee lähempänä sukupuolisensitiivisyyttä:
"[Sukupuolisensitiivisyys] on sukupuolen vaikutuksen tunnistamista erilaisissa asioissa, sellaisissakin, jossa emme sitä välttämättä ole tottunut näkemään. Toisin sanoen se on käsittelytapana pyrkimys tunnistaa piiloiset vaikutukset, joita sukupuolella on ja pyrkimys purkaa sukupuolisia miehiin ja naisiin liittyviä stereotyyppejä. Sukupuolisensitiivisyys on herkyyttä tunnistaa myös omassa toiminnassa tiedostamattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat suhtautumisessa miehiin ja naisiin."
Oleellista on myös sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden näkeminen ja kunnioittaminen. Ei ole vain miehiä ja naisia - on tuhansia sukupuolia, jotka rakastavat toisiaan eri tavoin.
Näkökulmani on kriittinen sukupuoli-instituutiota samoin kuin vaikkapa parisuhde-instituutiota kohtaan, mutta se ei merkitse että tuomitsisin lapseni mahdolliset tulevat halut sukupuoli-identiteettiin tai parisuhteeseen.
