sukupuolijärjestelmän ruotimista

biologisia tosiasioita

Joo, syntyy lapsia joilla on penis ja lapsia joilla on vagina.

Ensimmäisiä kutsutaan "pojiksi" ja jälkimmäisiä "tytöiksi".

Lisäksi syntyy lapsia joilla ei joko ole selkeää penistä eikä vaginaa, jokin sekamuoto tai molemmat. Tällaisia lapsia kutsutaan meidän kulttuurissamme intersukupuolisiksi, ja nämä pyritään leikkausten avulla sopeuttamaan jompaan kumpaan sukupuoleen. IS-lapsi leikataan yleensä tytöksi koska tämä koetaan helpommaksi. Nykyisin monet aikuiset intersukupuoliset ovat tuoneet esille sitä, että tämä ratkaisu on ollut heidän mielestään huono. Leikkaukset ovat voineet vaikuttaa vaikkapa seksuaalisen nautinnon kokemukseen, tai henkilö on voinut kokea tulleensa kohdelluksi "väärän sukupuolisena".

Lapsen intersukupuolisuus pyritään yleensä salaamaan lapselta itseltään ja jopa tämän vanhemmilta - vanhemmille voidaan kertoa synnytyksessä että lapsella on "jonkinlainen komplikaatio joka on hoidettava leikkauksella" ja vanhemmatkin jäävät tietämättömiksi asioiden varsinaisesta laidasta.

Maassamme ei ole mahdollista olla laillinen henkilö ja saada sosiaaliturvatunnusta ellei edusta jompaa kumpaa sukupuolta.

.

Kun syntyy lapsi jolla on penis, tämä nimetään pojaksi.

Tämä merkitään virallisiin kirjoihin pojaksi, miespuoliseksi lapseksi. Tässä tulee kuvioihin juridinen sukupuoli, joita on kaksi.

Maassamme voi nykyisin muuttaa juridista sukupuoltaan lääketieteellisin perustein.

.

Biologinen sukupuoli toisiaan on monimutkaisempi juttu kuin juridinen sukupuoli.

Asiaa hankaloittavat yllä mainitut intersukupuoliset, mutta myös monet muut asiat, kuten kromosomipoikkeamat ja hormonijärjestelmän poikkeamat.

Yleisimmät ihmisillä esiintyvät sukukromosomiyhdistelmät ovat XY ja XX. XY on miehille tyypillisin yhdistelmä, XX naisille. Periaatteessa Y-kromosomin läsnäolo tai puute määrittelee sen, onko henkilö kromosomaalisesti uros vai naaras.

Kuitenkin on olemassa erilaisia, harvinaisempia yhdistelmiä, kuten X, XXX, XXY ja niin edelleen. Useat näistä yhdistelmistä aiheuttavat erilaisia ongelmia, mukaanlukien hedelmättömyyttä.

Lisäksi joissain harvoissa tapauksissa käy niin, että lapsi joka on syntyessään arvioitu tytöksi tai pojaksi kehittyykin puberteetissa kaikkien hämmennykseksi vastakkaiseen suuntaan. Tämä voi olla erittäin hämmentävää ja ahdistavaa lapselle, joka on kasvatettu eri sukupuolen edustajaksi kuin mihin tämän vartalo on kehittymässä.

.

Naisille ajatellaan kuuluvan ulkoiset sukuelimet (vulva), emätin (vagina), munasarjat, kohtu ja rinnat, ja miehille ajatellaan kuuluvan penis ja kivekset. Näiden lisäksi määritellään kokoeroja: miehet ovat tyypillisesti suurempikokoisia ja lihaksikkaampia kuin naiset, miehillä on tyypillisesti erilaiset kasvonpiirteet kuin naisilla, parran, selkä- ja rintakarvojen kasvua jne.

Tällainen kahtia jaettu järjestelmä vaan on ongelmallinen sikäli, että nämä piirteet voivat mennä sekaisin. On naisia joilla on vagina muttei kohtua, tai joilla on voimakasta parrankasvua. On lihaksikkaita ja suuria naisia - ja niin edelleen. Ihmiset joilla esiintyy tällaisia "poikkeavuuksia" kohtaavat usein kummeksuntaa ja jopa pilkkaa ja syrjintää.

 

kulttuurista ja sosiaalista

Kun olemme hämmästelleet riittävän pitkään "biologisia tosiasioita", voimme siirtyä kysymään: miksi nykymaailmassa on niin tärkeää ylläpitää voimakasta ihmisten kahtiajakoa perustuen siihen, millaiset lisääntymiselimet ihmisillä on?

Ihan yhtälailla ihmisiä voitaisiin virallisesti ja epävirallisesti jakaa vaikkapa ihonvärinsä mukaan, tai sen, onko henkilöllä korvannipukoita vai ei.

Ymmärrän ilmiön historiallisen kehityksen ja merkityksen, mutta väitän ettei niin tiukkaa, kaikkiin sosiaalisen maailman osiin ulottuvaa sukupuolijakoa enää nykykulttuurissa tarvittaisi.

Jos kysymys tosiaan on puhtaasti biologisista tosiasioista, siitä kuka voi synnyttää ja kuka ei, kuka voi siittää ja kuka ei - miksi näiden tekijöiden pitäisi olla niin merkittäviä kaikilla ihmisen elämän alueilla?

Väitän että ehdottomasti suurin osa ihmiselle ja ihmisen elämälle tulee - ei perimästä vaan kulttuurista. Kulttuuri määrittelee peniksellisille ja vaginallisille eri normit ja eri roolit. Näin tapahtuu melkeinpä kaikissa kulttuureissa - ja yhdessä kulttuurissa nämä roolit ja normit voivat olla hyvin erilaisia kuin toisessa.

 

trans

Tunnen useita "transgender-ihmisiä".

Monet heistä eivät ole klassisen "transsukupuolisia" - transsukupuolisuudeksi kutsutaan pysyvää tilaa jossa ihminen kokee syntyneensä väärän sukupuolen kehoon. Tilaa hoidetaan nykyisin muun muassa hormonihoidoilla ja leikkauksilla - vielä joitain vuosikymmeniä sitten sitä pyrittiin tuloksetta hoitamaan psykoteriapialla ja lääkkeillä.

Transgender-tuttavieni sukupuolikokemus on monimutkaisempi. On esimerkiksi ihmisiä jotka eivät koe mies- tai naisidentiteettiä kumpaakaan itselleen luontevaksi tai sopivaksi. Kysymys ei ole yleensä "biologisten tosiasioiden" kieltämisestä vaan siitä, että se jos jotakuta kutsutaan vaikkapa mieheksi se sisältää paljon muitakin merkityksiä kuin se, että henkilöllä on penis tai XY-kromosomipari.

Genderqueer-ihminen ei koe luontevaksi kutsua itseään mieheksi eikä naiseksi. Tämä ei suinkaan välttämättä merkitse sitä että tämä kieltäisi uros- tai naarasruumiinsa olemassaolon, vaan voi merkitä vaikkapa sitä ettei koe kulttuurin mies- tai naismalleja tai sosiaalisia mies- tai naisryhmiä omikseen.

Jotkut kulttuurit tuntevat "kolmansia sukupuolia", kuten vaikkapa Intian alueella ja ympäristössä elävät hijrat. Useimmilla hijroilla on fyysisesti uros- tai naaraskeho, mutta he eivät koe mieheyttä tai naiseutta omakseen.

Suomessa miesten ja naisten sukupuoliroolit ovat verraten joustavat verrattuna moniin muihin kulttuureihin. Nainen ei välttämättä saa voimakkaita sosiaalisia rangaistuksia leikattuaan hiuksensa lyhyeksi, eikä myöskään mies kasvatettuaan pitkät hiukset. Ainakaan Helsingissä ei saa turpaansa kulkemalla ulkona vaaleaanpunaisissa vaatteissa mieskehoisena. Monissa muissa paikoissa on toisin.

Mieheyteen ja naiseuteen liitetään normeja - käsityksiä "normaalista", "todellisesta" ja "oikeasta" - ja niiden rikkomisesta usein rangaistaan, samoin kuin niiden taidokkaasta noudattamisesta usein palkitaan.

Päiväkodissa pojat eivät saa kasvattaa pitkää tukkaa tai pukeutua vaaleanpunaiseen. Jos lapsi toimii sukupuoleen liitettyjen normien vastaisesti, tämä helposti suljetaan ulos sosiaalisista ryhmistä. Jos et ole normaali poika tai normaali tyttö, sinulla ei välttämättä ole kavereita. Sama pätee usein aikuisten maailmassa.

Onneksi "poikkeavilla" on turvapaikkoja - vaikkapa niinsanotussa "queer-maailmassa", joka on suurimmassa osassa maailman maista maanalainen ja lainsuojaton. On sukupuolisesti ja seksuaalisesti poikkeavien yhteisöjä, jotka pyrkivät suojelemaan ja tukemaan toisiaan, kun "normaalien" maailma on jopa hengenvaarallinen.

Tästä yhteisöstä nousee aina joskus myös poliittista aktivismia - pyrkimys muuttaa yhteiskuntaa, kulttuuria ja maailmaa sellaiseksi, ettei se olisi meille kummajaisille niin vihamielinen.

pointti

Tämän kirjoituksen pointti on tuoda esille sitä, että sukupuoli ei ole todellakaan niin yksinkertainen asia kuin mitä usein tunnutaan ajattelevan. Se ei ole pelkästään "biologinen tosiasia", eivätkä nuo biologiset tosiasiatkaan ole niin yksinkertaisia kuin monesti tunnutaan ajattelevan.

Sukupuoleen liitetään valtavasti uskomuksia, käsityksiä, odotuksia, normeja, rooleja jne. Nämä eivät suinkaan tule automaattisesti perimästä, eivätkä esiinny kaikissa kulttuureissa samanlaisina. Lisäksi kaikissa kulttuureissa esiintyy normeista poikkeamista, ja siihen suhtaudutaan usein vihamielisesti muun yhteisön ja yhteiskunnan taholta. Suvaitsevan ja moniarvoisen yhteiskunnan ja kulttuurin kannalta tämä tuomitseminen ja vihamielisyys ei ole hyvä juttu.